Palatsin kummitukset
30.08.2010 »
Hei! Olen Bertel-nalle, Palatsin kummitus. Eräs pikkutyttö unohti minut elokuvateatteriin vuonna 1929, kun Palatsissa esitettiin sen ensimmäinen elokuva: ”Syreenien kukkiessa”. Teatteri vihittiin silloin käyttöön juhlallisin menoin. Elokuva oli hieno mykkäfilmi ja sitä säesti elävä orkesteri. Harmi vain, että elokuvan loputtua minä unohduin teatterin hienolle viininpunaiselle penkille. Viereiselle penkille oli eräältä vanhalta rouvalta pudonnut nenäliina.
Kun tuli keskiyö, teatterin yläkerran lasitaideteos, Lasimadonna alkoi elää. Se leijui luoksemme kuin aave kädessään punainen naamio. Madonna katsoi meitä naamion läpi ja samassa mekin muutuimme aaveiksi. Lasimadonna antoi minulle nimen Bertel, palatsin suunnitelleen Bertel Strömmerin mukaan. Nenäliinan hän risti Liinuksi. Siitä lähtien olemme kummitelleet teatterissa yhdessä, jo kahdeksankymmentä yksi vuotta.
Olemme nähneet palatsin historian monia vaiheita. Palatsi on toiminut Elokuvateatteri Tuulensuuna, Kino Palatsina ja viimein Musiikkiteatteri Palatsina vuodesta 2008. Nykyinen teatteri on saanut palatsin puhkeamaan uuteen loistoonsa. Rakastamme tätä hyörinää musiikkiteatterin ympärillä! Palatsiin on tullut näyttelijöitä, pukuja, meikkejä ja lavasteita. Lisäksi talossa työskentelee toimistoväkeä, kokkeja, tarjoilijoita ja teknikoita. Katsojia tulee hienoon saliin nauttimaan hyvästä ruoasta, juomasta ja esityksestä. Mekin olemme innostuneet tekemään musiikkiteatteria. Olemmekin alkaneet öisin harjoitella Liinun kanssa musikaalia ”Oopperan kummitus”. Olkaa varuillanne, sillä sen kummitusensi-ilta lähestyy!
Terveisin, Bertel-nalle
Return